Päivä kaksi miedomman tupakan orjana. Eilen oli kieltämättä harvinaisen vaikea päivä. Kävin apteekista hakemassa 4mg Nicotinellia, mutta ainokaistakaan en ole vielä ottanut. Sen verran pakkausta raotin, että pakkausselosteen sain otettua lukuun. Hakumatkalla kädet tärisi ja kotiin palattuani otsa oli hiessä. Loppuilta kului hermoillessa ja kiukutellessa. Pistää vain miettimään, että jos jo pelkkä nikotiinimäärän laskeminen aiheuttaa tällaisia oireita, niin mitä on kun polttamisen jättää kokonaan? Onneksi loppuilta meni suht koht siedettävästi. Otin yhden oluen ja pari kuppia kahvia, niin elämäkin alkoi jälleen hymyilemään. Mitähän luulette. Jos vaihdankin tupakan kaljaan. Olisiko parempi vaihtoehto?? Eikös mallasjuomat edistä joltain osin terveyttäkin jonkun Ruotsalaistutkimuksen mukaan.

No onneksi vielä en edes henkisesti suostu hermoilemaan täystupakointikieltoa. Elän päivän kerrallaan ja olen päättänyt, että viimeistään tumppaan viimeisen savukkeen 4.10. Se on se ehdoton takaraja. Siihen asti sauhuttelen tuota miedompaa merkkiä ja rouskuttelen välillä nikotiinipurkkaa pahimpaan ahdistukseen.

Tällä hetkellä eniten mielessä pyörii kaikki ne tilanteet, joissa tiedän, että minulla tulee olemaan lopettamisen kanssa pahimmat paikat. Ainakin tässä vaiheessa niitä tuntuu olevan vähän liiankin montaa eri sorttia.

1. Aamusavut. Aamukahvi ja tupakka parvekkeella. Siitähän se päivä alkaa! Herranen aika, sitä herää tuoksuvan kahvikupin äärellä (josta ei tosin haista mitään, koska hajureseptorit "mitä ne on?" on kärventyneet liiasta sauhuttelusta jo aikaa sitten), sytyttää aamun ensimmäisen savukkeen ja tuijottaa hölmönä parvekkeen nurkkaan, koska ajatukset on vielä aivan sekaisin liian aikaisesta herätyksestä. Kahvi jäähtyy kuppiin, mutta tupakka palaa ihan huomaamatta filtteriä myöten. Miten tätä ilman voisi elää?!

2. Ruokasavut. Ah nuo maistuvimmat herkkusavut ikinä. Mikä sen ihanampaa, kuin vatsa täynnä lösähtää penkille ja kas, jälleen sormien välistä nousee savua.

3. Vitutussavut. Varmasti tiettyjen hetkien ehdottomat ykkösavut. Parhain tapa poistaa pahimmat höyryt, on läimäyttää ulko-ovi auki ja ottaa aikalisä tupakkatuotteiden kera itsekseen puhisten. Aijotaanko nämäkin oikeasti riistää minulta!? Kääks.

4. Ne kuuluisat "sen" jälkeiset savut. Ikäväkyllä minun taloudessani tämä ei onnistu raukeana lakanaan kääriytyneenä, sinistä kattoa kohti kiemurtelevaa savukiehkuraa katsellen, mutta ihan yhtä hyviltä ne maistuu talvitakki päällä parvekkeen taitettavalla jakkarallakin.....oikeasti.

5. No jos sinä, niin minäkin savut. Nämä on ne kuuluisat myötäelämisen savut nämä. Mikähän siinä lie, että kun toisen tupakoitsijan käsi käy taskulla, niin suhteellisen pian palaa nortti seurassa olevankin suupielessä.

6. Nyt en jaksa tehdä töitä, joten pidänpä tupakkatauon savut. Nämä on varmaan ne kaikkein hyödyllisimmät savut nämä. Miten muuten voisit työaikana seistä kädet taskuissa taivaanrantaan katsellen? Tupakka huulessa silläkin laiskottelulla on oma tarkoituksensa. Todennäköisesti ohikulkijat kuvittelevat sinun tekevän jotain äärimmäisen tärkeää ajatustyötä. Ilman tupakkaa sekin näyttää vain hölmöltä.

7. Ja sitten ne viimeiset. Yötupakka. Se joka poltetaan silmät sikkuralla puoliltaöin, kun olisi pitänyt olla nukkumassa jo pari tuntia sitten jottein aamu puoli kuusi väsyttäisi niin perkuleesti.

Miten tästä selviää? Miten kummassa ja ihmeessä näistä voi luopua? Ja kaiken lisäksi on ne kaikki välitupakat. Ne tupakat jotka vain eksyy huulille ilman sen kumemmpaa ajattelua tai mielihalua. Ne on ne pirullisimmat veijarit. Niiden olemassaolon huomaa vasta kun filtterinkanta häämöttää, tai tumppi on jo tuhkakupissa.

Mutta kyllä se tästä. Minä olen luottavaisin mielin tulevaa ajatellessani. Ainakin tiedostan ne paikat joissa tulee ongelmia, joten ehkä myös osaan varautua niihin ennakolta.